Haalistuu sun silmät ja suu,
kaikki haalistuu
Paniikkikohtauksia,
hiljaista tuijotusta lehtien pinnoille tipahtelevaan sateeseen
Olen alkanut taas puhumaan unissani enemmän,
hädissäni ja ahdistuneena tavallisesti
Ja kuitenkin
Elämä vie eteenpäin,
niin vie lentokonekin
vaan ei minua
sehän tässä pelottaakin
Pettävätköhän jälleen jalat alta
Tunnen syksyn sydämessä,
sadetta kuivaan maahani ja samalla niin suruisaa
Tuttua ja turvallista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoista