Viime yönä paperille, 03:50

Milloin tästä tuli tällaista, 


kun istun polttamassa ketjussa äidin farkkutakissa, yö on viileä ja ruusut ovat taas kasvaneet, mietin kuinka ne kukoistavat pelkällä auringolla, vedellä ja ajalla, kuinka itse en osaa samaa vaikka tahtoisin


mietin, millaista oli silloin, kun pystyin istumaan samalla tavalla ajattelematta kaikkea sellaista, 
en muistanut enää


kun istun nurkassa ja luen Aku Ankkaa, Valittuja Paloja, ihan mitä tahansa saadakseni ajan katoamaan, aamuyön harhaiset tunnit ja kello kolme 
harhailen huoneesta toiseen levottomana aaveena, 
avaan kaapinoven ja syön yksi kaksi yhdeksän, niin ja näin monta grammaa tietysti ylöspäin pyöristäen, 

puen farkkutakin ja istun pöydän alla ruusuja katsellen 
mietin, kuinka kadehdin niitä, jotka voivat olla julkisesti poissa raiteiltaan, kuinka minä en vain voi ja 

katselen punaisen hehkun tukehtuvan lasipurkkiinsa 

voin pahoin ja silmissä heittää, 
raavin taas itseni verille havahtuakseni todellisuuteen 
joka ei ole missään kauempana kuin siinä vuotamassa kudosnesteenä säärelläni, 
jo sinertävällä taivaalla on yksi ainoa tähti


pakastin pitää ääntä joka yltyy talon kokoiseksi, valittaa 
ja kaikki se hiljaisuus ja tunne ja pelko ilman muotoa nostavat mielipuolisina poukkoilevien ajatusteni taustalle sen tutun huudon, mykän mutta niin pohjattoman äänekkään, sen josta tulee minun kokoiseni ja aina niin kuin ennenkin jo vuosia vuosia vuosia sitten vaatekomerossa se yltyy hyökyen kaiken yli vaikkei mitään kuulukaan 

suussa maistuu vatsahapoilta ja mansikkahilloin irvikuvalta 

yksinäisyys velloo eteisen lattialla 

vaikka juuri sitä hain, ja taluttamatonta huohottavaa pyörämatkaa kilometrien päähän keskellä yötä koska viisitoista iloisen väristä makeista niin ja niin monta grammaa ja 

"you smoke to enjoy it, I smoke to die" 


Millointästätulitällaista