En oikein tiedä, mitä tahtoisin tänne kirjoittaa
Möröt pääni sisällä tuntuvat niin
yksitoikkoisilta
Laahaavat samaa rataa, ruostunutta ympyrää
ja välillä viheltävät niin, että korvia vihloo
En oikein tiedä mistään mitään
Paitsi
tänään istuin linja-autossa jälleen ihan huvikseni
ulkona pieniä pisaroita lammikoissa ja ihmisten hupuissa ja
puiden takana autojen valot näyttivät erivärisiltä ja kauniilta ja
silti minä vilkuilin penkillä lojuvia jalkojani
samoja ruostuneita ympyröitä
Vaikka niin paljon uuttakin,
uusi koti uusi kaupunki uusi arki
sama vanha minä
kai se on ihan hyvä juttu
paitsi että ei ihan ole
(Mutta ostin tänään suloisen paidan
lastenosastolta
en kai siis niin hirveän kovin suuri voi olla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoista