mykkää

huokaan

vanha vekkari tik tik tik tikittää, olen kotona,
kodissa joka tuntuu ja ei tunnu kodilta.

täällä kulkee haamuja.

tummapuisen lipaston laatikossa, jääkaapin ovessa
keittiön lattialla, minun sängyssäni

tai vain yksi haamu oikeastaan
hän on lämmin ja kylmä, mennyt

muistot sattuvat repivät huutavat ilkkuvat
kiskovat hiuksista ja raapivat rintaa
ja niitä on liikaa

kyllä elämä jatkuu, minä tiedän sen
mutta ei tunnu siltä yhtään

haluan vain tukahduttaa, tukahtua
ja siihen tuntuu liian houkuttelevalta keinolta
vajota takaisin sinne mistä kiipesin ihan vähän jo ylemmäs
sain automaattilaskurin rikottua, ajateltua, elämä voittaa
mutta
voittaako sittenkään
(lasken taas jokaisen suupalan kuin huomaamatta)

minulla ei ole energiaa juuri mihinkään
olen lukossa, en saa kirjoitettua, en puhuttua, en en mitään en

olen tupakoinut enemmän kuin koskaan
ja hajoillut siellä sun täällä

eikä minua oikeastaan edes kiinnosta

ei kiinnosta kirjoittaa hajanaisia sanoja tännekään,
mutta ajattelin, että ehkä, ehkä
se sittenkin jossain pinnan alla
auttaisi ihan vähän

en tiedä