pää painuksissa ja kohti aurinkoa  



torstaina

kalpeat on kasvot kummituspeilissä ja muistot kohinaa

sahattu on oksa, poltettu silta, syvemmälle vajoan
etkä sinä ole paikkaamassa nyt kun palasiksi hajoan
ja minä siksi hajoan

sydämeni särkyi eilen

(en koskaan ollut pitänyt kenestäkään niin valtavasti
eikä sydämeeni ole koskaan sattunut näin valtavasti)

ja ainoa hyvä puoli tässä on se
ettei ruokahalua tippaakaan


olen polttanut tuhottomasti tupakkaa
hajonnut keskellä kahvilaa
tullut tilanteeseen, jossa näyttelijänlahjani eivät enää riitä
"oon ollut susta jo pidemmän aikaa huolissani"

avannut suuni yhdelle, joka tiesikin jo
sen mielestä pitäisi mennä terveyskeskukseen
en halua en tarvitse en uskalla enkä ansaitse

tuntuu typerältä olla hajalla sellaisen loppumisesta,
jota ei oikeastaan koskaan ehtinyt ollakaan
paitsi jotenkin
häilyvästi
ja kun vedin maton jalkojeni alta itse

se oli sitä itsekunnioitusta
jota en tunne, mutta jonka tiedän olevan olemassa
ja sitä itsesuojelua
joka minulta puuttuu, mutta jota kuuluisi löytyä
pakotin sen ohjaamaan
ja tässä tulos, johon osasin varautua
mutta joka ei silti tunnu yhtään sen helpommalta

vaikka ympärilläni on ystäviä, olen niin
yksinäinen
eivätkä jalat kanna

1 kommentti:

  1. pieni

    luulen että tiiän aika tarkkaan, miltä susta tuntuu ja sinäkin ehkä tiedät että tiedän. ehkä. osaisinpa sanoa jotain. osaisinpa auttaa.

    <3

    (oon samaa mieltä sen yhden kanssa terveyskeskuksesta)

    VastaaPoista

Kiitos sanoista