pää painuksissa ja kohti aurinkoa  



sunnuntaina

kahdeskymmenesviides

Vieraan eteisen seinä,
sammunut kaksikko olohuoneen lattialla ja minun kurkussani huuto
Sen kynsien alla hatsinmurusia ja minun kuukautisvertani
Käsiä siellä täällä kaikkialla,
kädessäni tukko tummanruskeita hiuksia
ja juoksuaskeleeni rappukäytävässä
haparoivat askeleet kaus kauas pois
Monta syvää hengitystä
muttei yhtäkään kyyneltä

Makasin saman ala-asteen pihalla, jolla jäin silloin aina yksin
uppoamaan omaan mielikuvitusmaailmaani
ihan niin kuin silloin
ihan niin kuin nyt
keinun alla aamuyöllä, taivas keinuen päälläni

En kestä kurvejani enää sekuntiakaan, en halua olla haluttava
Haluan vain vähän
hiljaisuutta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sanoista