Olen lentänyt,
en pysy elämäni perässä, en päivien en ihmisten en itseni
mutta lennossa on kevyempää olla, kuin huomaamatta
enkä tahdo lopettaa ollenkaan
Keskellä yötä juoksimme alasti järveen, eikä minulla ollut suuri olo,
Se oli ihmeellistä
En tahdo pysähtyä ennen kuin meren rannalle kauas pois,
sitten kun minua ei saa kiinni kuin kirjeellä,
sitten kun minä katoan etsimään kadonnutta
Jos on puolivälissä kuniksi
(Vaikka kirjoittamaan tahtoisin joskus pysähtyä)
Vielä sanani tulevat takaisin, vielä kuvani tulevat takaisin
Vielä jonain päivänä minäkin tulen takaisin
Ja siihen asti
minä odotan
ja laulan vähän auringolle
(vaikka se on minusta liian kuuma)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoista