pää painuksissa ja kohti aurinkoa  



perjantaina

kahdeskymmeneskolmas

Kerrostaloyksiön kuumuutta, hikeä.
Alusvaatteet ja kaapiston kokoinen kokovartalopeili.
En pysty katsomaan itseäni ja tahdon karkuun.

Aamulla heräsin aikaisin
(Jos ajattelisin aina selkeästi, heräisin aikaisin)
Kipitin sosiaalityöntekijän juttusille papereineni
ja inhosin heijastustani kauppakeskusken kyljessä
mutta palattuani takaisin olemme taas alusvaatteisillamme
eikä se ole ylitsepääsemätöntä, koska hänkin on lihonut 
(Jos ajattelisin muista lempeämmin, heräisin aikaisin)
(Heräisin aikaisin, kampaisin tukkani hienommin 
ja hymyni olisi lämmin 
niin kuin vielä 
eilen)

Mutta kuvottava vatsani on kurninut
ja se antaa hieman lohtua
Sitä typerää, typerää typerää sairasta lohtua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sanoista