Valun syvemmälle, mutta annan sen tapahtua
Minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni
Minulle jää ylleni satanut puiden pöly
Olen nauttinut elämästä ja samalla pilannut sitä,
nukkunut teltassa ja syönyt ihan päin vittua,
sitä ja tätä.
Elänyt ja silti kärsin siitä nyt niin.
En kai vaan opi.
Minulle jää salaisuus
jota en kertonut kenellekään
Minulle jää unet joissa peurat puhuvat
Unia,
unia joista teen totta
Enkä silti anna itseni vajota liian syvälle,
olen surkea uimaan mutten sentään uimataidoton,
kunhan ihmiset pysyvät lähelläni heittämässä hartioiltaan ilmaan kuten viikonloppuna uudella rannalla itä-suomessa kun laineet olivat lämpöisiä ja bikinini mariannekarkkipaperin väriset ja nenään meni vettä lentäessäni ilman halki ja loiskahtaessani veden alle ja silmiinkin meni vettä ja nauroimme paljon ja istuimme rantakallioilla kuunnellen hyvää musiikkia matkakaiuttimesta ja paljaiden jalkojen alla pistelevä metsäpolku oli kaunis ja ystäväni olivat kauniita ja minä en ollut kaunis koska olin monen monta kiloa liian iso ja olen edelleen enkä jaksa enää miettiä isoja kirjaimia kun jaksan miettiä vain isoja numeroita jotka vaan isonivat rinkeleistä ja vietnamilaisesta herkkulautasesta en jaksa isoja kirjaimia miettiä enkä lauserakenteitakaan enkä pilkkuja enkä mitään jaksa minä jaksan vaan vuotaa liian pitkän lauseen jossa ei ole päätä eikä häntää ja joka ei - kiinnosta - ketään
ja nyt minä lopetan sen
Olen hysteerinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoista