pää painuksissa ja kohti aurinkoa  



sunnuntaina

niks naks

olen minä vielä elossa,
tai olemassa ainakin.
kirjoitan juuri silloin kun vähiten pitäisi,
huomenna on tärkeätärkeä päivä
ja minua pelottaa hirveästi.
kirjoitusvirheitä meinaa tulla koko ajajn,
niitä hyppii varjoisista nurkista ja
mielikuvitus on samaan aikaan liikaa
ja sitten ei kuitenkaan mitään.

olin päiväsairaalassa,
olen edelleen rakastunut,
se kai pitää minut pystyssä.
välillä osaan nauttia,
sitten erehdyin käymään vaa'alla,
enkä osaa nauttia enää mistään,
en ennen kuin.

vieraannun ja palaan,
palaan mutten koskaan samanlaisena kuin aiemmin,
kukaan ei koskaan ole sama kuin eilen


ja harmaansininen taivas nyökyttää,
mene nyt vain nukkumaan hölmö hullu tyttö

hölmö hullu tyttö joka vihaa itseään, liikoja senttejään

surullista kyllä, edelleen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sanoista