pää painuksissa ja kohti aurinkoa  



sunnuntaina

oloja, päiviä

keltaisia
kultaisia
punastuneita
viileän kuulaita

suruisia
hymyisiä
kirpeitä
utuisia

aamusta yöhön valuvat hetket 
kuppien pohjille kadonneet
liian kylmiä
liian kuumia

vien kasvoni kalpeaan aurinkoon, 
enää en odota sinua 

en minä jaksa kirjoittaa kunnolla, 
en jakaa.

ei minulle mitään ihmeellistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sanoista