aamuöinen oivallus, laskeminen ja paha aavistus
viivytellen apteekkiin, viivytellen unille, pitkät unet ja aamu
aamulla siinä puikossa on kaksi viivaa, kaksi, 2kaksikaksiksisk--
OLEN
RASKAANA
MITÄ
HELVETTIÄ
MINÄ
TEEN
tärisen ja tekisi mieli nauraa ja huutaa yhtä aikaa
ei minulle voi käydä näin, minä olen syönyt kiltisti nappulani
vai onko se hajamielisyys pettänyt taas joskus
jättänyt yhden pöydän kulmalle ja se yksi
en halua ajatella, en pysty
en voi ajatella että se on jokin loinen
verinen ei-mikään joka ei kuulu sinne
en voi ajatella että se sinne kuuluisikaan
elämän alku, pikkuruinen ihme mutta
minun sisälläni, miksi minun, en minä--
en voi ajatella mitään
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
täytyy yrittää olla normaali ja tavata kaveri
sellainen jolle ei voi olla hysteerinen
en tiedä, kenelle kerron
kenelle uskallan
siksi kai kirjoitin tänne
muuten olisin räjähtänyt yksinäisen tietoni kanssa
ja joku joutuisi kaapimaan rippeeni seiniltä, psyyken palasia lattialla
sen verisen elämän alun kanssa, siinähän olisi mennyt ha ha ha---
minua ei naurata yhtään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoista