pää painuksissa ja kohti aurinkoa  



tiistaina

hengitän ilmaan huurua

toissapäivänä yöbussissa hämmentävä meteli
ei edellisessä kaupungissa koskaan sellaista ollut
ehkä se johtuu kolme tuntia aiemmin alkavasta yötaksasta

join ja juhlin yksin, ja varmaan juuri siksi minulla oli pitkästä aikaa hyvä olla, hauskaa
sain rauhassa leikkiä jotakuta muuta, kun kukaan tuttu ei ollut todistamassa

olen syönyt kuutena aamuna tympeänvihreän kapselin
mutta aamuni alkavat milloin sattuu, ennen seitsemää tai kolmelta iltapäivällä
tänään nukuin kaikkien luentojeni ohi enkä olisi tahtonut nousta sittenkään
tekstiviestit eivät antaneet jatkaa uupuneen talviunta, täytyi ponnistella ulkomaailmaan

pitäisi useammin kävellä sumuisilla kaduilla keskellä yötä
radanvartta, hiekkateitä, pienen lammen ympäri
jossain vaiheessa sain ajatukseni hiljenemään ja upposin siihen ankeaan kauneuteen

ei tarvitse jaksaa enää kauan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sanoista