pää painuksissa ja kohti aurinkoa  



torstaina

oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?

hiljaa ja kauan katselin edellistä kirjoitustani

ajattelin, niin
onhan tässä kaikenlaista tullut ajateltua
että jos vaikka kerrankin

ehkä
toivon niin

en minä osaa toivomista lopettaa
vaikka parasta kai olisi
olisi, niin
samantien harhailla pois
ihan kokonaan
joten en lopeta
en

kirjoittaakin voisin useammin,
edes sen lukon avata itseltäni
minua varten

viime aikoina olen valokuvannut
enkä minä lopeta vieläkään

tuhoon tuomittua

tuuli huutaa katolla
ja minä täällä
pääni sisällä

joskus pelkään
nykyään enemmän

eikä kirjoitettavaa kuitenkaan
vaikka hiljaisuus kietoo, oma käsi kuristaa

1 kommentti:

  1. kirjoita, vaikka ei olisi mitään sanottavaa.
    haluan kuulla lisää sinun ajatuksia. tuntuu kuin kuulisi oman äänensä kaiun hieman erilaisena.
    kauniita. ajatuksia.

    VastaaPoista

Kiitos sanoista